Lasten parasta ajatellen

Lauantai 13.10.2012 - Juha Silander


Vaasassa on viime viikkoina kuulunut hälyttäviä uutisia suunnitelmista muuttaa useiden lasten koulupolkuja radikaalisti. Muun muassa Asevelikylän koulun 2. luokkaiset, jotka perinteisesti ovat jatkaneet 3. luokalle Onkilahden kouluun, ovat nyt vaarassa joutua siirtymään joko Nummen, Huutoniemen tai pahimmillaan Isolahden kouluun, kauas kotoa.

Vastaavasti Teeriniemen koulun oppilaiden vanhemmille on kerrottu, että 3. luokan oppilaat eivät välttämättä enää siirtyisikään Huutoniemen kouluun, vaan heidät ohjattaisiin Nummen kouluun. Syyksi kerrotaan se, että Huutoniemen koulussa eivät tilat enää riitä.

Sekä Asevelikylän että Teeriniemen koulun tapauksessa koulumatka pitenisi monella pienellä lapsella moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Reitit eivät myöskään kaikissa tapauksissa ole turvallisia pienen ihmisen kuljettaviksi.

Tässä ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi todeta lähikouluajatuksen toteutuvan. Ja, vaikka lapset saataisiinkin kuljetettua ehdotettuihin, kauempana sijaitseviin kouluihin kaupungin järjestämällä koulukuljetuksella (mikä on ilmeisen epätodennäköistä), ei se silti poista yksittäisen lapsen kokemaa suurta muutosta. Kun osa luokan lapsista siirretään toiseen ja osa toiseen kouluun, hajoaa lapsen rakentama sosiaalinen piiri, monen osalta vieläpä romahdusmaisesti. Emme aikuisinakaan halua, että meidän sosiaalisia verkostojamme sotketaan jonkun ulkopuolisen tahon toimesta. Ajatelkaa siis, miltä kolmasluokkalaisesta lapsesta tuntuu, kun paras kaveri siirtyy toiseen kouluun, eivätkä he enää voikaan nähdä päivittäin. Näin emme yksinkertaisesti voi aikuisina toimia!

Miksi sitten ongelmaa ei ratkaista pystyttämällä niin sanottuja parakkikouluja nykyisten koulurakennusten yhteyteen? Syyksi sanotaan raha. Lisäksi todetaan, että siirtelemällä lapsia eri kouluihin pärjätään nykyisellä kouluverkostolla ainakin vielä yksi tai kaksi vuotta.

Perustelu ei kuitenkaan mielestäni tässä asiassa ole lainkaan riittävä. Tasokkaan parakkikoulun vuokraaminen ei missään nimessä maksa yli 60 000 euroa vuodessa. Ja tällä summalla siis mahdollistettaisiin lasten turvallinen, sosiaalisesti ja henkisesti tasapainoinen kehitys tutussa ympäristössä, ystävien ja kavereiden keskellä. Meillä on rahaa vaikka minkälaisiin investointeihin, miksi ei siis tähän?

Selvää on, että kaupungin velka on jo nyt melkoisen suuri, joten sitä ei tule enää kasvattaa entisestään. Kysymys onkin siitä, mihin käytettävissä olevia rahoja tulee ensisijaisesti suunnata. Mielestäni lasten tulee olla prioriteettijärjestyksen kärjessä. Lapset itse eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan päätöksentekoelimissä. Siksi meidän aikuisten tulee muistaa tehdä kaikki päätökset lasten parasta ajatellen.

Avainsanat: lapset, Vaasa, Teeriniemi, Asevelikylä, kouluverkko, koulupolku


Kommentit

15.10.2012 20.47  Virpi Katajamäki

Hei

Kuulun niihin vanhempiin Teerinimellä joita tämä asia tulee koskettamaan.
Nuorempi lapsemme on 1.luokalla Teeriniemellä.
Nyt ekaluokalla olevat lapset on haettu myös kouluihin tietämättä tästä tilanteesta mitään, 3. luokalle saatetaankin siirtyä jonnekin muualle kuin Huutonimelle.
Vanhempi lapsemme on tällä hetkellä viidennellä luokalla Huutoniemellä.
Jos tulisi tilanne , että pitäisi valita kumpi lapsistamme menee lähikouluun ja kumpi kauemmas kouluun.... vaakakupin varmasti kallistaisi lapsen ikä ja sen myötä parempi valmius kulkea pidempää koulumatkaa.
Toki, lähikouluun kummankin lapsen toivoisin pääsevät / voivan jatkaa.

Kirjoitit lasten sosiaalisen verkoston hajoamisesta.
Sen lisäksi lasten vanhemmat ovat vuosien mittaan päiväkodissa/eskarissa/koulussa kasvattaneet taustalla myös omaa verkostoaan.
Samalla myös se rikotaan, jos lapset hajoitetaan eri kouluihin.
Vanhempien verkosto on tärkeä ja erityisen tarpeen se on lasten tullessa murrosikään.

Tuntuu ettei vanhemmatkaa pysty lastensa puolesta puhumaan tälläisessä asiassa.
Kiitos siis , että sinä olet meidän tukena ja äänitorvena.

16.10.2012 11.01  Juha Silander

Hei Virpi,

Kiitos viestistäsi. Olen erittäin huolestunut tilanteesta, jossa perheiden on annettu ymmärtää, että kaikki jatkuu kuten ennenkin, ja sitten yhtäkkiä aletaan muuttaa toimintatapoja. Kaupunkilaisten tulee lähtökohtaisesti voida luottaa viranomaisten toimintaan. Ymmärrän toki täysin, että kaupungin haastavasta taloustilanteesta johtuen joudutaan tekemään kompromisseja ja tarkastelemaan mm. lasten koulupolkuja uudelleen. Pitäisin kuitenkin erittäin tärkeänä, että lapset olisivat säästökohteena aivan viimeisinä, lähes kaikesta muusta pitäisi säästää ensin.

Hienoa on, että osa vanhemmista on kuitenkin varautunut tilanteeseen ja alkanut ja sinun tavoin pohtia vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, mikäli siirros tulee väistämättömäksi.

Olet aivan oikeassa, lasten sosiaalisen verkon lisäksi myös vanhempien sosiaalinen verkko muuttuu olennaisesti, mikäli lapsia heitellään eri kouluihin. Tämä on ehdottomasti myös huomioitava asiasta keskusteltaessa.

Luottamushenkilönä tehtäväni on ehdottomasti pitää huolta siitä, että kaupunkilaisten etu toteutuu päätöksissä parhaalla mahdollisella tavalla. Olen itse asiassa juuri kyseisen asian tiimoilta käynyt pitkän mailikeskustelun kasvatus- ja opetusviraston virkamiesten kanssa. Asia on siis heillä hyvin tiedossa. Pidän asiaa lisäksi esillä tulevissa lautakunnan kokouksissa, kun käsittelemme vuoden 2013 budjettia. Mikäli muuta ratkaisua ei keksitä, on ns. parakkikoulu välttämättä saatava budjettiin!

Kiitos kiitoksista, ne lämmittävät aina kovasti mieltä! Tulee se tunne, että ei tee työtä turhaan :)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini