Vaasassa on viime viikkoina kuulunut hälyttäviä uutisia suunnitelmista muuttaa useiden lasten koulupolkuja radikaalisti. Muun muassa Asevelikylän koulun 2. luokkaiset, jotka perinteisesti ovat jatkaneet 3. luokalle Onkilahden kouluun, ovat nyt vaarassa joutua siirtymään joko Nummen, Huutoniemen tai pahimmillaan Isolahden kouluun, kauas kotoa.
Vastaavasti Teeriniemen koulun oppilaiden vanhemmille on kerrottu, että 3. luokan oppilaat eivät välttämättä enää siirtyisikään Huutoniemen kouluun, vaan heidät ohjattaisiin Nummen kouluun. Syyksi kerrotaan se, että Huutoniemen koulussa eivät tilat enää riitä.
Sekä Asevelikylän että Teeriniemen koulun tapauksessa koulumatka pitenisi monella pienellä lapsella moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Reitit eivät myöskään kaikissa tapauksissa ole turvallisia pienen ihmisen kuljettaviksi.
Tässä ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi todeta lähikouluajatuksen toteutuvan. Ja, vaikka lapset saataisiinkin kuljetettua ehdotettuihin, kauempana sijaitseviin kouluihin kaupungin järjestämällä koulukuljetuksella (mikä on ilmeisen epätodennäköistä), ei se silti poista yksittäisen lapsen kokemaa suurta muutosta. Kun osa luokan lapsista siirretään toiseen ja osa toiseen kouluun, hajoaa lapsen rakentama sosiaalinen piiri, monen osalta vieläpä romahdusmaisesti. Emme aikuisinakaan halua, että meidän sosiaalisia verkostojamme sotketaan jonkun ulkopuolisen tahon toimesta. Ajatelkaa siis, miltä kolmasluokkalaisesta lapsesta tuntuu, kun paras kaveri siirtyy toiseen kouluun, eivätkä he enää voikaan nähdä päivittäin. Näin emme yksinkertaisesti voi aikuisina toimia!
Miksi sitten ongelmaa ei ratkaista pystyttämällä niin sanottuja parakkikouluja nykyisten koulurakennusten yhteyteen? Syyksi sanotaan raha. Lisäksi todetaan, että siirtelemällä lapsia eri kouluihin pärjätään nykyisellä kouluverkostolla ainakin vielä yksi tai kaksi vuotta.
Perustelu ei kuitenkaan mielestäni tässä asiassa ole lainkaan riittävä. Tasokkaan parakkikoulun vuokraaminen ei missään nimessä maksa yli 60 000 euroa vuodessa. Ja tällä summalla siis mahdollistettaisiin lasten turvallinen, sosiaalisesti ja henkisesti tasapainoinen kehitys tutussa ympäristössä, ystävien ja kavereiden keskellä. Meillä on rahaa vaikka minkälaisiin investointeihin, miksi ei siis tähän?
Selvää on, että kaupungin velka on jo nyt melkoisen suuri, joten sitä ei tule enää kasvattaa entisestään. Kysymys onkin siitä, mihin käytettävissä olevia rahoja tulee ensisijaisesti suunnata. Mielestäni lasten tulee olla prioriteettijärjestyksen kärjessä. Lapset itse eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan päätöksentekoelimissä. Siksi meidän aikuisten tulee muistaa tehdä kaikki päätökset lasten parasta ajatellen.
Hei
Kuulun niihin vanhempiin Teerinimellä joita tämä asia tulee koskettamaan.
Nuorempi lapsemme on 1.luokalla Teeriniemellä.
Nyt ekaluokalla olevat lapset on haettu myös kouluihin tietämättä tästä tilanteesta mitään, 3. luokalle saatetaankin siirtyä jonnekin muualle kuin Huutonimelle.
Vanhempi lapsemme on tällä hetkellä viidennellä luokalla Huutoniemellä.
Jos tulisi tilanne , että pitäisi valita kumpi lapsistamme menee lähikouluun ja kumpi kauemmas kouluun.... vaakakupin varmasti kallistaisi lapsen ikä ja sen myötä parempi valmius kulkea pidempää koulumatkaa.
Toki, lähikouluun kummankin lapsen toivoisin pääsevät / voivan jatkaa.
Kirjoitit lasten sosiaalisen verkoston hajoamisesta.
Sen lisäksi lasten vanhemmat ovat vuosien mittaan päiväkodissa/eskarissa/koulussa kasvattaneet taustalla myös omaa verkostoaan.
Samalla myös se rikotaan, jos lapset hajoitetaan eri kouluihin.
Vanhempien verkosto on tärkeä ja erityisen tarpeen se on lasten tullessa murrosikään.
Tuntuu ettei vanhemmatkaa pysty lastensa puolesta puhumaan tälläisessä asiassa.
Kiitos siis , että sinä olet meidän tukena ja äänitorvena.