Säästöjä myös muilta

Tiistai 10.3.2015 - Juha Silander

Vaasan kaupunginvaltuusto käsitteli 9.3.2015 kokouksessaan vuoden 2015 käyttösuunnitelmia. Samassa yhteydessä puhuttiin paljon myös kaupungin haastavasta taloustilanteesta sekä tarvittavista säästötoimenpiteistä.

Tässä asiasta käyttämäni puheenvuoro:

Käsittelyssä olevasta pykälästämme ja erityisesti sen päätöstekstistä saa nopeasti lukiessa helposti sen käsityksen, että toisen asteen koulutuslautakunta olisi ylittämässä budjettinsa ja anoisi nyt käyttösuunnitelmassaan lisämäärärahaa valtuustolta.

Jottei asiasta jäisi kenellekään väärinkäsitystä, pieni selvennys lienee paikallaan.

Eli ensinnäkin: kaikki toisen asteen oppilaitokset ovat nettoyksiköitä, toisin sanoen tuloilla katetaan menot. Pääosan tuloista muodostavat valtionavustuksina saatavat yksikköhinnat per opiskelija, jotka kerrotaan toteutuneella opiskelijamäärällä.

Alkuperäinen budjetti vuodelle 2015 on tehty arvioidun yksikköhinnan perusteella. Lopullinen päätös yksikköhinnasta saatiin opetushallitukselta vasta marraskuussa 2014, budjetin vahvistamisen jälkeen. Koska todellinen yksikköhinta poikkesi arvioidusta, jouduttiin asia korjaamaan nyt käyttösuunnitelmassa.

Tärkeää on kuitenkin huomata, että toiminta sopeutetaan edellisvuosien tapaan todelliseen yksikköhintarahoitukseen! Eli, toisen asteen osalta käyttösuunnitelman lisämääräraha on todellisuudessa ainoastaan kirjaustekninen – kaikki menot saadaan edelleen katettua kertyvillä tuloilla. Budjettia ei siis olla ylittämässä.

Koska valtionavustus per oppilas on pudonnut todella rajusti viime vuosina, ovat toisen asteen yksiköt itse asiassa tehneet huomattavia säästöjä, paljon enemmän kuin useimmat muut kaupungin yksiköt.

Otetaan esimerkiksi Vaasan Lyseon lukio; yksikköhinta väheni vuodesta 2013 vuoteen 2014 4,3 prosenttia ja nyt vuodesta 2014 vuoteen 2015 6,6 prosenttia. Pudotusta on siis tullut kahdessa vuodessa peräti 10,6 prosenttia. Tästä huolimatta lyseon lukio on saatu pärjäämään pelkällä yksikköhintarahoituksella. Tämä on itse asiassa harvinaista koko Suomen tasolla!

Ja, yksikköhinnan alenemisesta johtuvien tuntuvien säästöjen lisäksi toinen aste on vielä maksanut myös kaupungin säästöohjelman mukaisia lisälaskuja; eli toinen aste on todellakin huolehtinut vastuustaan kaupungin talouden tasapainottamisessa.

Kumulatiivista ylijäämää toisella asteella on yli 7,3 miljoonaa euroa. Osaltaan tämä johtuu tiukasta budjettikurista, osaltaan merkittävistä synergiaeduista, joita on saatu, kun toisen asteen koulutusyksiköt päätettiin vuonna 2005 yhdistää omaksi hallintokunnakseen. Toivonkin, että taloudellisesti kannattavia malleja ei ajattelemattomasti romuteta nyt tulevien organisaatiouudistusten myötä.

Kaupungin taloustilanne on ylipäänsä erittäin huolestuttava ja toivon todella, että JOKAINEN hallintokunta ottaa viimeistään nyt härkää sarvista ja kantaa vastuun toimintansa taloudellisesta järkeistämisestä.

Ei ole oikein, että suurin osa hallintokunnista hoitaa säästövelvoitteensa enemmän kuin tunnollisesti, kun taas jotkut suhtautuvat säästöihin jopa välinpitämättömästi. Erityisesti kaupungin ydinorganisaation ulkopuoliset toimijat, mm. Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, on nyt vihdoin ja viimein pakko saada tiukkaan talouskuriin. Toivon todella, että talouden tasapainottamistyössä löydetään tähän pikaisesti tehokas ratkaisu. Nykytilanne, jossa lapset ja nuoret kärsivät säästötoimenpiteistä kaikkein eniten, ei ole kestävä eikä myöskään perusteltu. Säästöjä pitää saada aikaan myös muualla.

Muistutan jälleen kerran, että meillä valtuustona on vastuu siitä, että tulevat sukupolvet saavat harteilleen menestyvän, taloudellisesti tasapainossa olevan kaupungin.

Idearikkaat vaasalaiset

Lauantai 27.10.2012 - Juha Silander

Vaalikampanjointi alkaa olla lopuillaan, huomenna (su 28.10.2012) on vihdoin varsinainen vaalipäivä. Viimeiset viikot ovat olleet todella upeita ja palkitsevia, ei vähiten siksi, että olen saanut keskustella satojen vaasalaisten kanssa siitä, miltä oman kotikaupunkimme tulisi näyttää tulevaisuudessa.

Kehitysideoita on esitetty niin vanhustenhuoltoon, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen, asuin- ja yritystonttien kaavoittamiseen, Botniahallin nykyistä laajempaan hyötykäyttöön, kielikylvyn ja kaksikielisen kampusmallin kehittämiseen kuin myös muun muassa kaupungin taloustilanteen parantamiseen. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Olen erittäin kiitollinen kaikista saamistani ideoista ja ehdotuksista. Toivon sydämestäni, että mikäli huomenna tulen valituksi Vaasan uuteen kaupunginvaltuustoon, olette kaikki minuun edelleen yhteydessä tulevan nelivuotiskauden aikana ja jaatte näkemyksiänne siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Kuten vanha sanonta sanoo, vain annetut äänet lasketaan. Nyt siis pyydän nöyrimmin, että muistaisitte jokainen käydä äänestämässä. Jokaista ääntä tarvitaan! Suuret kiitokset avustanne ja tuestanne!

Vanhusten paikka?

Sunnuntai 21.10.2012 - Juha Silander

Viime aikoina on puhuttu paljon huoltosuhteen muutoksista, kustannusten noususta ja vanhusten vaihtoehtoisista hoitamistavoista. Väistämättäkin tulee sellainen tunne, että vanhuksia pidetään rasitteena yhteiskunnalle. Näin ei missään nimessä tule ajatella! Ihmiset, jotka nyt ovat vanhuusiässä, ovat aikoinaan rakentaneet Suomea ja omilla maksamillaan veroilla myös pitäneet huolta yhteiskuntamme hyvinvoinnista. Nyt on meidän, nykyisten veronmaksajien, luonnollisesti aika auttaa näitä vanhuksia turvaamalla heille tasokkaat elinolosuhteet ja onnellinen vanhuus.

Vanhuksiin suhtaudutaan helposti aliarvioiden. Tässä meillä kaikilla on parannettavaa. Vaikka vanhuksen ulkokuori olisi jo kuinka hauras tahansa, on hän sisältä edelleen se sama ihminen kuin 50 vuotta sitten. Monet vanhukset ovat mieleltään yllättävänkin vireitä. Meidän jokaisen tulee huolehtia siitä, että vanhuksilla riittää mielekästä tekemistä sekä iloisia, auttavaisia ihmisiä ympärillä. Vanhusten tulee voida kokea, että heistä aidosti välitetään.

Missä vanhusten sitten tulisi asua, kotona vai hoitolaitoksissa? Asiaan ei ole yhtä, oikeaa vastausta. Mikäli vanhus nimenomaan haluaa asua kotona ja sen voidaan katsoa olevan hänelle turvallinen vaihtoehto, tämä tulee ehdottomasti mahdollistaa. Jos taas vanhus ei tule toimeen itsekseen eikä kotona asuminen, kotisairaanhoidon lukuisista käynneistä huolimatta, ole enää täysin turvallista, on vanhukselle löydyttävä paikka hoitolaitoksesta pikimmiten. Omaiset saattavat asua satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä, joten kunnalla on ehdoton velvollisuus ja vastuu vanhusten hyvinvoinnista.

Vanhukset eivät ole yhteiskuntamme rasite, vaan tärkeä osa niin historiaamme kuin nykypäiväämmekin. Onnellinen vanhuus on meidän jokaisen oikeus!