Uudistamisen pakkomielle

Perjantai 10.2.2017 - Juha Silander

Uudistus tuntuu olevan päivän sana. Suomessa on parhaillaan valmisteilla muun muassa maakuntauudistus, sote-uudistus, aluehallinnon uudistus, tieliikennelain kokonaisuudistus, ammatillisen koulutuksen reformi… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lähtökohtaisesti asioiden uudistaminen ja kehittäminen on hyvä asia. Uusilla tarkastelumetodeilla ja entisestä poikkeavilla näkökulmilla voidaan löytää ratkaisuja, joista aikaisemmin on osattu vain haaveilla. Myös tiettyjen normien purkamiselle ja toimintamallien yksinkertaistamiselle on varmasti tilausta.

Kuitenkin monen uudistuksen kohdalla herää kysymys, kenen etua uudistaminen itse asiassa ajaa? Uudistuksia perustellaan usein talouden näkökulmasta, mutta tuovatko uudistukset todella konkreettisia säästöjä? Vai käykö tosiasiassa niin, että uudistamisprosessiin käytetyt rahat syövät kaikki suunnitellut säästöt tulevien vuosien tai jopa vuosikymmenten ajalta?

Jatkuva uudistaminen luo myös epävarmuutta. Epävarmuutta syntyy niin työpaikkojen säilymisestä, tehtävien muuttumisesta, palveluiden heikentymisestä kuin yrittämisen kannattavuudestakin. Onko tällainen jatkuva epävarmuuden olotila todella tavoiteltavaa? Voisiko meillä olla yhteiskunnassamme edes joitain kiintopisteitä, ettei kaikki olisi muutoksessa kerralla ja koko ajan?

Edelleen on syytä kysyä, unohtuuko ihminen kaiken uudistamisen keskellä? Mennäänkö esimerkiksi digitalisaatiossa ideologia vai ihminen edellä? Digitalisaatio on tuonut ja tuo paljon apua ihmisten päivittäiseen elämään. Tosiasia kuitenkin on, että myös ihmistä tarvitaan. Simulaattoreilla tapahtuva opetus ei yllä läheskään samalle tasolle kuin ihmisten antama vuorovaikutteinen opetustapa. Vastaavasti vanhustenhuollossa tarvitaan edelleen ihmisiä, jotka ottavat vanhusta olkapäästä kiinni ja kysyvät, mitä hänelle kuuluu? Digitalisaatio ja robotit eivät koskaan voi korvata ihmisen vuorovaikutustaitoja, läheisyyttä ja kosketusta.

Vaikka uudistuksilla saadaan epäilemättä paljon hyvää aikaan, olisi varmasti paikallaan laittaa hieman jäitä hattuun ja edetä asioissa rauhallisesti, ihmistä unohtamatta. Uudistaminen pelkän uudistamisen vuoksi ei voi olla kenenkään etu.