Kehittämisen tavoitteet hukassa?

Keskiviikko 7.5.2014 - Juha Silander

Vaasan kaupunginhallitus päätyi 24.3.2014 kokouksessaan palauttamaan valmisteluun käsittelyssä olleen sivistystoimen organisaatiouudistuksen. Syytä palauttamiseen olikin, sillä esitetyssä mallissa on useita ongelmakohtia.

Mallin mukaan nykyisin varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan alaisuudessa olevat asiat jaettaisiin jatkossa hallinnollisesti kolmeen eri palvelukokonaisuuteen: varhaiskasvatus omakseen sekä suomen- ja ruotsinkielinen perusopetus omikseen. Varhaiskasvatus ja perusopetus toimivat nyt yhdessä; miksi siis hallintoa tässä lisättäisiin, kun sitä pikemminkin pitäisi keventää?

Vaasassa on pitkään tehty työtä luontevan kaksi- ja monikielisyyden edistämiseksi. Yhteistyö yli kielirajojen onkin monessa kohdin erinomaista ja esimerkillistä. Halutaanko tämä kaikki nyt romuttaa, jakamalla perusopetus kahteen erilliseen kieliryhmään? Kuntalain vaatimat kieliryhmien erilliset hallintoelimet opetustoimessa voidaan jatkossakin toteuttaa jaostoilla. Laki ei edellytä kieliryhmien täydellistä eriyttämistä toisistaan.

Edelleen esityksen mukaan liikuntapalvelut sijoitettaisiin suomenkielisen perusopetuksen yhteyteen. Miten kävisi työssäkäyvien aikuisten ja ikäihmisten liikuntapalveluille? Kuka niistä huolehtisi jatkossa? Kaikki liikunta ei ole eikä pidäkään olla koulukeskeistä.

Kulttuuripalveluiden yhdistäminen yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi tuntuu sekin hurjalta tavoitteelta. Mahdollisessa yhdistämisessä on joka tapauksessa ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että kaikki kulttuurin alat saavat tasapuolisesti äänensä kuuluviin, myös määrärahoja jaettaessa. Oppisopimustoimiston ja Arbiksen liittäminen nykyisen toisen asteen koulutuksen yhteyteen lienee mahdollista, tekeväthän tahot jo tälläkin hetkellä jonkin verran yhteistyötä.

Luottamushenkilöille vakuutellaan, että nyt esitetty organisaatiouudistus koskee ainoastaan virkamiesorganisaatiota, eikä tehtävillä päätöksillä ole mitään vaikutusta myöhemmin käsiteltävään luottamushenkilöorganisaatioon. Tosiasia kuitenkin on, että päätökset väistämättä ohjaavat myös sitä, kuinka monta ja minkälaisia lautakuntia sivistystoimessa jatkossa on. Pahin skenaario olisi yhden lautakunnan sivistystoimi. Tällöin lautakunnalle alistettaisiin päätettäväksi niin suuria kokonaisuuksia, etteivät luottamushenkilöt enää todellisuudessa pystyisi paneutumaan asioiden yksityiskohtiin eivätkä tuomaan omaa osaamistaan päätöksenteon tueksi. Lautakunnasta tulisi kumileimasin, demokratian irvikuva.

Uudistuksiin on tarvetta, mutta päätöksiä ei tule tehdä hatarin perustein.

Neuvottelun jalo taito

Keskiviikko 14.11.2012 - Juha Silander

Maanantaina se sitten virallisesti alkoi - uuden kaupunginvaltuuston työskentely. Kokous, jonka kaikki ajattelivat menevän nopeasti ja sujuvasti, päätyikin melkoiseksi showksi, jossa väännettiin useaan otteeseen paikkajaoista, päästiin jopa pitämään valinnoista vaalejakin. Äänestäminen toki on aivan normaalia valtuuston kokouksissa, mutta erittäin harvoin joudutaan turvautumaan suhteelliseen vaalitapaan henkilövalinnoissa, asiat on yleensä saatu neuvoteltua valmiiksi etukäteen.

Äänestämisessä ei sinänsä ole mitään huonoa. Sehän pikemminkin osoittaa demokratian toimivan. Ikävää sen sijaan on se, että paikkaneuvotteluissa ei olla päästy kaikkia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Siitähän tarve äänestää kertoo. Toivon sydämestäni, että sopu löytyy lautakuntapaikoista neuvoteltaessa, olisi todella tylsää äänestää niistäkin. Ja sitä paitsi, hedelmällinen valtuustotyöskentely edellyttää, että kaikki puolueet vetävät yhtä köyttä. Kaikilla on kuitenkin lopulta sama päämäärä - oman kotikaupungin kehittäminen entistä paremmaksi paikaksi elää, meille kaikille.

Selvää on, että neuvottelijat eivät ole helpon tilanteen edessä. Kaupungin lukemattomien luottamuspaikkojen jakaminen pisteytysjärjestelmienkään avulla ei todellakaan ole yksinkertaista. Usein käy sitä paitsi niin, että monet ryhmittymät ovat kiinnostuneita juuri samasta, yksittäisestä luottamustehtävästä, eikä kompromisseihin haluttaisi suostua. Jonkun on lopulta pakko antaa periksi, jotta asiassa päästään eteenpäin. Tällöin kuitenkin yleensä halutaan jotakin tilalle, ikään kuin korvauksena menetetystä "edusta". Kyseessä on melkoinen palapeli, jossa tunteet helposti käyvät kuumina. Ja, kun palapeli on puolueiden välillä saatu rakennettua, jatkuu sama vääntö yksittäisten puolueiden sisällä, nimettäessä henkilöitä puolueen saamille paikoille. Suurena vaarana on, että asiatason riitelemisen lisäksi myös ihmisille tulee erimielisyyksiä. Tämä ei missään nimessä voi olla paikkajakotyön tarkoitus. 

Nyt siis toivon ymmärrystä, malttia ja kuuntelun taitoa kaikille neuvottelijoille, kaikissa ryhmissä. Hyvässä hengessä käydyt neuvottelut tuottavat varmasti kaikkia tyydyttävän lopputuloksen, ja silloin tulevista valtuustovuosista tulee mahdollisimman onnistuneet, kaikkien kannalta.

Tästä se alkaa!

Idearikkaat vaasalaiset

Lauantai 27.10.2012 - Juha Silander

Vaalikampanjointi alkaa olla lopuillaan, huomenna (su 28.10.2012) on vihdoin varsinainen vaalipäivä. Viimeiset viikot ovat olleet todella upeita ja palkitsevia, ei vähiten siksi, että olen saanut keskustella satojen vaasalaisten kanssa siitä, miltä oman kotikaupunkimme tulisi näyttää tulevaisuudessa.

Kehitysideoita on esitetty niin vanhustenhuoltoon, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen, asuin- ja yritystonttien kaavoittamiseen, Botniahallin nykyistä laajempaan hyötykäyttöön, kielikylvyn ja kaksikielisen kampusmallin kehittämiseen kuin myös muun muassa kaupungin taloustilanteen parantamiseen. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.

Olen erittäin kiitollinen kaikista saamistani ideoista ja ehdotuksista. Toivon sydämestäni, että mikäli huomenna tulen valituksi Vaasan uuteen kaupunginvaltuustoon, olette kaikki minuun edelleen yhteydessä tulevan nelivuotiskauden aikana ja jaatte näkemyksiänne siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Kuten vanha sanonta sanoo, vain annetut äänet lasketaan. Nyt siis pyydän nöyrimmin, että muistaisitte jokainen käydä äänestämässä. Jokaista ääntä tarvitaan! Suuret kiitokset avustanne ja tuestanne!

Vanhusten paikka?

Sunnuntai 21.10.2012 - Juha Silander

Viime aikoina on puhuttu paljon huoltosuhteen muutoksista, kustannusten noususta ja vanhusten vaihtoehtoisista hoitamistavoista. Väistämättäkin tulee sellainen tunne, että vanhuksia pidetään rasitteena yhteiskunnalle. Näin ei missään nimessä tule ajatella! Ihmiset, jotka nyt ovat vanhuusiässä, ovat aikoinaan rakentaneet Suomea ja omilla maksamillaan veroilla myös pitäneet huolta yhteiskuntamme hyvinvoinnista. Nyt on meidän, nykyisten veronmaksajien, luonnollisesti aika auttaa näitä vanhuksia turvaamalla heille tasokkaat elinolosuhteet ja onnellinen vanhuus.

Vanhuksiin suhtaudutaan helposti aliarvioiden. Tässä meillä kaikilla on parannettavaa. Vaikka vanhuksen ulkokuori olisi jo kuinka hauras tahansa, on hän sisältä edelleen se sama ihminen kuin 50 vuotta sitten. Monet vanhukset ovat mieleltään yllättävänkin vireitä. Meidän jokaisen tulee huolehtia siitä, että vanhuksilla riittää mielekästä tekemistä sekä iloisia, auttavaisia ihmisiä ympärillä. Vanhusten tulee voida kokea, että heistä aidosti välitetään.

Missä vanhusten sitten tulisi asua, kotona vai hoitolaitoksissa? Asiaan ei ole yhtä, oikeaa vastausta. Mikäli vanhus nimenomaan haluaa asua kotona ja sen voidaan katsoa olevan hänelle turvallinen vaihtoehto, tämä tulee ehdottomasti mahdollistaa. Jos taas vanhus ei tule toimeen itsekseen eikä kotona asuminen, kotisairaanhoidon lukuisista käynneistä huolimatta, ole enää täysin turvallista, on vanhukselle löydyttävä paikka hoitolaitoksesta pikimmiten. Omaiset saattavat asua satojen, jopa tuhansien kilometrien päässä, joten kunnalla on ehdoton velvollisuus ja vastuu vanhusten hyvinvoinnista.

Vanhukset eivät ole yhteiskuntamme rasite, vaan tärkeä osa niin historiaamme kuin nykypäiväämmekin. Onnellinen vanhuus on meidän jokaisen oikeus!

Lasten parasta ajatellen

Lauantai 13.10.2012 - Juha Silander

Vaasassa on viime viikkoina kuulunut hälyttäviä uutisia suunnitelmista muuttaa useiden lasten koulupolkuja radikaalisti. Muun muassa Asevelikylän koulun 2. luokkaiset, jotka perinteisesti ovat jatkaneet 3. luokalle Onkilahden kouluun, ovat nyt vaarassa joutua siirtymään joko Nummen, Huutoniemen tai pahimmillaan Isolahden kouluun, kauas kotoa.

Vastaavasti Teeriniemen koulun oppilaiden vanhemmille on kerrottu, että 3. luokan oppilaat eivät välttämättä enää siirtyisikään Huutoniemen kouluun, vaan heidät ohjattaisiin Nummen kouluun. Syyksi kerrotaan se, että Huutoniemen koulussa eivät tilat enää riitä.

Sekä Asevelikylän että Teeriniemen koulun tapauksessa koulumatka pitenisi monella pienellä lapsella moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Reitit eivät myöskään kaikissa tapauksissa ole turvallisia pienen ihmisen kuljettaviksi.

Tässä ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi todeta lähikouluajatuksen toteutuvan. Ja, vaikka lapset saataisiinkin kuljetettua ehdotettuihin, kauempana sijaitseviin kouluihin kaupungin järjestämällä koulukuljetuksella (mikä on ilmeisen epätodennäköistä), ei se silti poista yksittäisen lapsen kokemaa suurta muutosta. Kun osa luokan lapsista siirretään toiseen ja osa toiseen kouluun, hajoaa lapsen rakentama sosiaalinen piiri, monen osalta vieläpä romahdusmaisesti. Emme aikuisinakaan halua, että meidän sosiaalisia verkostojamme sotketaan jonkun ulkopuolisen tahon toimesta. Ajatelkaa siis, miltä kolmasluokkalaisesta lapsesta tuntuu, kun paras kaveri siirtyy toiseen kouluun, eivätkä he enää voikaan nähdä päivittäin. Näin emme yksinkertaisesti voi aikuisina toimia!

Miksi sitten ongelmaa ei ratkaista pystyttämällä niin sanottuja parakkikouluja nykyisten koulurakennusten yhteyteen? Syyksi sanotaan raha. Lisäksi todetaan, että siirtelemällä lapsia eri kouluihin pärjätään nykyisellä kouluverkostolla ainakin vielä yksi tai kaksi vuotta.

Perustelu ei kuitenkaan mielestäni tässä asiassa ole lainkaan riittävä. Tasokkaan parakkikoulun vuokraaminen ei missään nimessä maksa yli 60 000 euroa vuodessa. Ja tällä summalla siis mahdollistettaisiin lasten turvallinen, sosiaalisesti ja henkisesti tasapainoinen kehitys tutussa ympäristössä, ystävien ja kavereiden keskellä. Meillä on rahaa vaikka minkälaisiin investointeihin, miksi ei siis tähän?

Selvää on, että kaupungin velka on jo nyt melkoisen suuri, joten sitä ei tule enää kasvattaa entisestään. Kysymys onkin siitä, mihin käytettävissä olevia rahoja tulee ensisijaisesti suunnata. Mielestäni lasten tulee olla prioriteettijärjestyksen kärjessä. Lapset itse eivät pysty puolustamaan oikeuksiaan päätöksentekoelimissä. Siksi meidän aikuisten tulee muistaa tehdä kaikki päätökset lasten parasta ajatellen.

Malttia ja yhteistyötä

Maanantai 8.10.2012 - Juha Silander

Vaasan asukasmäärän kasvu on ollut viime vuosina erittäin merkittävää, eikä kasvulle näy loppua. Tämä on kaupungin kehittymisen kannalta erittäin hieno asia. Samaan aikaan Vaasan yrityselämällä on mennyt jopa poikkeuksellisen hyvin, jolloin myös kaupungin yhteisöverotulot ovat olleet huippulukemissa jo usean vuoden ajan.

Taloudellinen menestys on rohkaissut kaupungin päättäjiä tekemään suuria, uskaliaita investointipäätöksiä tuleville vuosille. Nyt on kuitenkin saavutettu jonkinlainen taitekohta, jossa kaupungin verotulokertymä uhkaa pienetä. Tilanteeseen on reagoitu muun muassa perustamalla lukuisia työryhmiä talouden tasapainottamiseksi.

Osa työryhmistä on toki löytänyt konkreettisia ratkaisuja kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Mutta ovatko esitetyt toimet todella riittäviä? Pitäisikö myös investointisuunnitelmat ottaa uudelleen käsittelyyn ja pohtia, voisiko investoinnit jakaa suunniteltua pidemmälle ajanjaksolle? Tarvitseeko kaikkea tehdä samaan aikaan? Välillä tulee väistämättäkin sellainen tunne, että esitykset suurista investointihankkeista tehdään ennen kaikkea äänten kalastelun vuoksi. Tämä ei ole vastuullista päätöksentekoa.

Kaupungin lainamäärä / asukas kasvaa uhkaavan kovaa vauhtia. Haluammeko todella jättää ylivelkaantuneen Vaasan tuleville sukupolville?

Kyse ei missään nimessä ole siitä, etteivätkö esitetyt investointihankkeet olisi tärkeitä. Meillä on aivan varmasti käyttöä niin jäähallin laajennukselle, jalkapallostadionille kuin palloiluhallillekin, ehkä jopa hevosurheilukeskukselle.

Kysymys on enemmänkin siitä, millä aikataululla kyseiset ja muut esiin nousevat investointitarpeet tulisi tehdä. Kaupungin kasvaessa investointien prioriteettilistan kärjessä tulisi joka tapauksessa aina olla päiväkotien ja koulujen rakentaminen. Erityisesti koulujen rakentamisen osalta päätöksiä pitäisi pystyä tekemään nykyistä nopeammin, jotta toimivat, asianmukaiset koulutilat saadaan osoitettua kaikille oppilaille alusta alkaen.

Tärkeää on huomata, että Vaasan kaupungin ei tarvitse maksaa kaikkea. Jos ja kun teemme jatkossa lisää ihmisten vapaa-aikaa tukevia investointeja, niihin tulee nykyistä aktiivisemmin etsiä erilaisia rahoitusmalleja.

Harrastepaikat, jotka ovat koko Vaasan lähialueen asukkaiden käytössä, tulisi aina rahoittaa yhdessä ympäristökuntien kanssa, suhteessa arvioituun kävijämäärään eri kunnista.

Kuntayhteistyön lisäksi myös yhteistyö alueen elinkeinoelämän kanssa on tärkeää. Keskusteluissa suunnitellusta Musiikki- ja kongressitalosta tämä onkin jo onneksi ymmärretty. Musiikki- ja kongressitalo mahdollistaa suurehkojen kongressien järjestämisen Vaasassa, jolloin se samalla tuo majoittujia hotelleihin, lisää ravintoloiden ja kauppojen asiakasmääriä sekä tietysti ylipäänsä lisää Vaasan tunnettuutta. On siis täysin perusteltua, että Vaasan kaupunki ei maksa koko hanketta vaan osa rahoitetaan alueen elinkeinoelämän toimesta.

Tarvitaan siis sekä malttia että yhteistyötä. Niiden avulla päästään parhaimpaan, taloudellisesti turvallisimpaan lopputulokseen.

Vaalityö voi alkaa

Torstai 27.9.2012 - Juha Silander

Varsinainen vaalityö alkaa kunnallisvaaleissa perinteisesti ehdokasnumeroiden julkistamisesta. Tänään tuo kauan odotettu päivä viimein koitti. Ehdokasnumerokseni tuli 315.

Vaaliesitteet lähtivät saman tien painoon, tulitikkurasiat samaten. Vaalityö voi siis virallisesti alkaa!

Olen saanut tukiryhmääni upean joukon eri ikäisiä, eri taustalta olevia ihmisiä. Sydämelliset kiitokset teille kaikille avustanne. Yhdessä teemme tästä todellisen vaalivoiton!

Jos joku lukijoistani haluaa vielä tulla mukaan tukiryhmääni, se onnistuu erittäin helposti: laittakaa minulle mailia osoitteeseen: juha.silander@gmail.com niin voimme sopia tarkemmista yksityiskohdista. Kaikenlaiselle avulle on käyttöä.

Intoa ja energiaa kaikille ehdokkaille vaalityöhön, tästä se lähtee!

Ihan tavallisia asioita

Maanantai 17.9.2012 - Juha Silander

Viime aikoina on keskusteltu paljon lasten ja nuorten syrjäytymisestä sekä sen ennaltaehkäisystä. Näkyvimpiä toimenpiteitä on ollut tasavallan presidentti Sauli Niinistön alulle panema ”Ihan tavallisia asioita” –kampanja, jonka tarkoituksena on nostaa esiin esimerkkejä, joiden avulla kuka tahansa voi olla ehkäisemässä lähipiirissään olevien nuorten syrjäytymistä.

Kampanja on saanut yllättävän paljon kritiikkiä. Sitä on pidetty liian yksinkertaisena, jopa naurettavana. Presidenttiä on myös moitittu siitä, että hän ylipäänsä ottaa asiaan liikaa kantaa. Lisäksi on jopa kyseenalaistettu koko syrjäytymisen ongelman todellinen olemassaolo.

Miten siis on, onko lasten ja nuorten syrjäytyminen todellisuudessa vain pientä ihmisryhmää koskettava asia, jonka käsittely valtakunnanmedioissa ja presidentin kansliassa tulisi jo unohtaa?

Vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ei. Lasten ja nuorten syrjäytyminen on erittäin suuri ja haastava ongelma nyky-yhteiskunnassamme. Voisi jopa sanoa, että se on suurimpia ongelmiamme kaikista. Syrjäytyneitä 15–29 –vuotiaita laskettiin vuonna 2010 olevan yli 51 000 – se tarkoittaa noin viittä prosenttia kaikista tämänikäisistä nuorista. Luku on erittäin huolestuttava.

Yhdenkin lapsen tai nuoren hetkellinen syrjäytyminen yhteiskunnasta on suuri tappio. Ja, ikävä kyllä, syrjäytyminen jää valitettavan harvoin hetkelliseksi. Nuorena syrjäytyneen henkilön saaminen takaisin normaaliin elämään on erityisen haastavaa. Tuntuu suorastaan kamalalta kuulla, että monissa tapauksissa peli on kerralla jo menetetty. Pysyvä syrjäytyminen, siis koko loppuelämän jatkuva yhteiskunnan ulkopuolelle putoaminen, koskee tutkimusten mukaan joka kolmatta. Tällaista ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.

Miten tätä sitten voitaisiin ehkäistä? Yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua ei varmasti ole. Syrjäytyminen voi johtua lukemattomista eri syistä: koulutuksen ulkopuolelle jäämisestä, hankalista kotioloista, toistuvan kiusauksen uhriksi joutumisesta… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja mitä moninaisempi on syrjäytymisen syy-lista, sitä vaikeampaa on oikean ratkaisun löytäminen yksittäisen lapsen tai nuoren ongelmaan.

Presidentti Niinistö on kampanjassaan kuitenkin löytänyt erinomaisen lähtökohdan lasten ja nuorten auttamiseen: kysymys ei niinkään ole suurista, maata mullistavista teoista, vaan niistä ihan tavallisista asioista. Pieni ele, teko, hymy, keskustelu tai vain kuuntelu voi olla ratkaiseva nuoren ihmisen elämässä. Se voi itse asiassa parhaimmillaan pelastaa nuoren koko tulevaisuuden.

Meillä kaikilla on vastuu ympärillämme olevista kanssaihmisistä, niin lapsista, nuorista kuin vanhuksistakin. Kenenkään ei pidä antaa jäädä yksin. Yhteisöllisyydellä ja yhdessä tekemisellä on tässä päivässä tilausta, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vastuullisesti, välittäen.

Tiistai 21.8.2012 - Juha Silander

Valitsin oman kunnallisvaalikampanjani teemaksi "Vastuullisesti, välittäen." Miksi?

Vaikka Vaasalla meneekin paremmin kuin suurella osalla muita suomalaisia kaupunkeja, joudumme myös täällä tekemään tulevina vuosina vaikeita leikkauksia ja säästöjä, käytännössä kaikilla sektoreilla.

Leikkauksista päätettäessä tulisi aina pystyä katsomaan tarpeeksi pitkälle tulevaisuuteen ja tekemään VASTUULLISIA päätöksiä, myös tulevat vuodet ja vuosikymmenet huomioiden. Huonointa mahdollista politiikkaa on sellainen toiminta, jossa vuorovuosina tehdään aina edellisiä päätöksiä kumoavia, täysin ristiriitaisia ratkaisuja. Tällaisella toiminnalla ei koskaan saada todellista, pysyvää kehitystä aikaan.

Eriarvoistuminen ja syrjäytyminen ovat nykypäivänä todellisia uhkia. Taistelussa niitä vastaan tarvitaan vahvaa otetta, rohkeita avauksia, kauaskantoisia näkemyksiä ja ennen kaikkea: toisesta VÄLITTÄMISTÄ.

Toisista ihmisistä välittämistä voidaan edistää tukemalla yhteisöllisyyttä. Vaasasssa yhteisöllisyyttä voitaisiin lisätä tarjoamalla kaupunkilaisille konkreettisia mahdollisuuksia yhdessä tekemiseen ja toisten ihmisten auttamiseen, esimerkiksi kaupunginosatasolla. Yhteisöllisyys on avain vastuullisempaan, välittävään tulevaisuuteen.

Toisista ihmisistä välittäminen korostuu myös päätöksiä tehtäessä. Kokonaisuuden ja mahdollisesti aikaansaatavien säästöjen lisäksi tulee aina muista katsoa myös yksittäisten ihmisten tilannetta ja sitä, miten tehtävät päätökset vaikuttavat heihin. Päätösten tulee olla oikeudenmukaisia, kaikki ihmiset huomioon ottavia. Hyvillä päätöksillä tuetaan meidän kaikkien hyvinvointia, tasapuolisesti.

Kun päätökset tehdään vastuullisesti ja välittäen, olemme oikealla tiellä.