Luottamushenkilöstön organisaation kehittämistoimikunnan keskeinen ajatus on, että Vaasassa siirryttäisiin viiteen valiokuntaan perustuvaan hallintomalliin, jossa valiokuntien jäsenet koostuisivat yksinomaan valtuutetuista ja varavaltuutetuista. Valiokuntien puheenjohtajina toimisivat kaupunginhallituksen jäsenet. Käytännössä malli tarkoittaisi sitä, että jatkossa ainoastaan vaalien korkeimmat vertausluvut saaneet voisivat todellisuudessa vaikuttaa kaupunkimme kehittämiseen. Muille ehdokkaina olleille jäisi ainoastaan hajanaisia luottamustehtäviä, lähinnä erilaisissa neuvostoissa ja toimikunnissa. Kaupunginhallituksen jäsenten valtaa kasvatettaisiin nykyisestä huomattavasti.

Kysymys kuuluu, onko tämä enää demokratiaa, vai pikemminkin oligarkiaa, harvainvaltaa? Vallan keskittäminen ei lähtökohtaisesti ole koskaan hyvästä.

Esitettyyn malliin siirtyminen johtaisi väistämättä valtuutettujen työmäärän huomattavaan lisääntymiseen. Kehittämistoimikunta esittää ratkaisuksi, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä olisi palkallinen ja täysipäiväinen. Lisäksi valiokuntien puheenjohtajat ja mahdollisesti myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja olisivat osa-aikaisesti palkattuja.

Eikö Vaasa kuitenkin ole tähän vielä liian pieni kaupunki? Tarvitsemmeko todella ammattipoliitikkoja? Varsinkin, kun kaupungin tulisi muutenkin tehostaa talouttaan ja säästää menoissa. Työmäärän lisääntyessä, jopa täysipäiväiseksi, keskeisiä luottamustehtäviä voisivat jatkossa ottaa vastaan vain opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät. Vaikka näitä ryhmiä ei tokikaan tule millään lailla väheksyä, tulisi luottamustehtävien kuitenkin olla kaikkien, siis myös työssäkäyvien, ulottuvilla. Emme kai voi olettaa, että luottamustehtävään valittava anoo virkavapaata päivätyöstään? Vai onko mallilla tarkoituskin pelata työssäkäyvät paikkajaon ulkopuolelle?

Ja vielä: ehdotettu malli näyttää kokonaan unohtavan sen tosiasian, että äänimäärä ei vielä takaa ammattitaitoa. Tähän asti puolueet ovat voineet harkintansa mukaan sijoittaa eri luottamustehtäviin kutakin asiaa parhaiten hallitsevat ehdokkaansa. Näin luottamushenkilöt ovat todella tienneet, mistä päättävät. Uskommeko todella, että äänikuninkaat ja -kuningattaret ovat kaikkivoipia ja kaiken tietäviä? Viisaus ei asu yksissä päissä.

Edellä mainituista syistä tulen ehdottomasti äänestämään kaupunginvaltuustossa esitettyä mallia vastaan. Luottamushenkilöorganisaatiota voidaan kehittää, mutta se tulee tehdä demokratian hengessä.